Prinsessasatuja maailmalta

Toisinaan täytyy oikein ihmetellä Likan prinsessainnostusta. Nyt on "pahin" vaihe jo ohitettu, mutta välillä prinsessat tekevät pienimuotoisemman paluun elämäämme. Viime aikoina prinsessa-annoksesta on vastannut kirjastosta mukaan napattu satukirja. Suuri satukirja: Maailman prinsessat tarjoilee 28 satua eri puolilta maailmaa. Mukana on paljon tuttuja satuja, kuten Kaunotar ja hirviö, Prinsessa Ruusunen, Sammakkoprinssi sekä Aladdin ja taikalamppu. Näiden lisäksi kirjassa on monta sellaistakin satua, josta en ole koskaan kuullut. Osa näistä on varmasti alkuperältään eurooppalaisia mutta osa jostakin vieraammista kulttuureista. Tällaisia aiemmin tuntemattomia satuja ovat mm. Rubiiniprinssi, Keisarinna Jowka ja Sayedin seikkailut.

Saduissa ei kovin paljon voi mennä pieleen, mitä nyt teksti ei aina vastannut minun laatustandardejani. Ei se toisaalta kaikkein huonoimmasta päästäkään ollut. Kuvitus (Tony Wolf, Pietro Cattaneo) on kaunis ja hyvää vaihtelua iänikuisille Disney-prinsessoille. Mutta mutta... Mitä tekee prinsessasatukirjassa Pinokkio tai keijusadut?

Likka käsittääkseni piti saduista ja jaksoi kuunnella niistä jokaisen melko hyvin. Minua olisi kiinnostanut tietää, mistä sadut ovat alun perin kotoisin. Olisin ollut tyytyväinen, jos jokaiseen satuun olisi merkitty edes alkuperämaa. Teokseen on merkitty tekstin kirjoittajat. Ilmeisesti satuja on sitten muunneltu? Yleensähän tekijät ovat toimittaneet kokoelman, valinneet sadut ja niiden versiot. Nyt jäi vähän sellainen olo, että tekijöille eivät alkuperäiset tekstit ole tärkeitä, koska alkuperäisversioita (lähteitä!) ei ole merkitty. Kirjasta jäi siis vähän huono fiilis kuitenkin.

Suuri satukirja: Maailman prinsessat (kids.fi 2011)

Kuvitus: Tony Wolf, Pietro Cattaneo

Teksti: Peter Holeinone sekä Annalisa Strada, Anna Casalis

Ulkoasu: Romina Ferrari

Alkuteos: Il grande libro delle Fate e delle Principesse (Giunti Editore S.p.A. 2011)

Suomentanut: Heli Salmenkangas

Matkalla tullaan suuremmiksi

Viime kirjastokäynnillä bongasin uutuushyllystä herkullisen näköisen kirjan: Eppu Nuotion Matkalla tullaan suuremmiksi - Valitut runot 1995-2012 -kokoelman. Takakannessa kirja kategorioidaan "koko perheen runoaarteeksi" ja "lahjateokseksi". Tämä Virpi Pennan ihanasti kuvittama teos todella on molempia.

Kokoelman punaisena lankana on kasvaminen. Runot on ryhmitelty niin, että alussa käsitellään vauva-aikaa loruin. Sitten siirrytään muun muassa haaveammattien, eläinrunojen ja tunteiden käsittelyn kautta nuoruuteen ja tykkäämisrunoihin. Nuotio on vahvimmillaan tunteista kertovissa runoissa. Olivat ne sitten lapsen tuntoja tahi rakkautta käsitteleviä. 

Jos jokin asia kiusaa ja sitä yrittää kiertää

Jos jokin asia kiusaa ja sitä yrittää kiertää

niin kuin kivi kengässä, se kohta alkaa hiertää.

Se on möykky vatsassa ja painaa rintalastaa,

ihan kuin soittaisi puhelimeen,

johon kukaan ei vastaa.

**

Neiti Neljätoista,

rakastunut murkku:

hunaja ja suolakurkku.

Poika aika honkkeli, kengänkoko suuri,

katsoo matonraitaa, herra Punajuuri.

  

 

Silti kokoelman runot ovat pääosin humoristisia, leikkimielisiä. Niistä voi kuitenkin löytää syvemmän säikeen. Vähiten meidän perheeseen (luin runoja koko perheelle ääneen) upposivat eläinrunot, joita kokoelmassa on itse asiassa melko paljon.

Nuku joutsenvauva

Nuku nyt joutsenvauva, nuku, nuku

kakkupalat lautasillaan odottelee suku

"Äitinsä silmät", sanoi Veikko-setä.

"Isänsä ääni, elleivät korvani petä."

Runoteoksen kuvitus on aivan ihana! Huomasin kirjan itse asiassa kauniin kannen takia. Pennan kuvat myös saavuttavat loistavasti runojen tunnelman. Likka koki riemullisia hetkiä, kun tajusi kokoelman nimen yhdistyvän kirjan runomatkaan: jokaisen luvun alussa nimittäin on mato, joka kasvaa luku luvulta suuremmaksi ja lopulta perhoseksi.

En itse asiassa ole oikeastaan aiemmin törmännyt Nuotion runoihin. Voin myöntää, että minulla on ollut hieman ennakkoluuloinen asenne hänen teoksiaan kohtaan, mikä johtuu eräästä hänen kirjoittamastaan dekkarista, jonka aloitin ja lopetinkin sitten melkein saman tien. Mutta lastenrunoilijana hän on loistava!

Eppu Nuotio - Virpi Penna: Matkalla tullaan suuremmiksi - Valitut runot 1995-2012 (Tammi 2012)
Kansi: Virpi Penna